ehdokasnumero: 9
Meillä voi olla kymmeniä syitä kokea kirkon kynnys korkeaksi. Esimerkiksi:
”En ole vuosiin käynyt kirkossa. Mitä ne ajattelee, jos ilmestyn sinne. Sitä paitsi en edes tiedä, miten siellä pitää käyttäytyä.”
”En usko Jumalaan. Olisin outo lintu siinä porukassa.”
”Olen muunsukupuolinen, ja kirkosta minut katsotaan ulos.”
”En ymmärrä, mitä siellä puhutaan. Seurakunnan kieli on minulle outoa.”
Olen kokenut kolme vaihetta, jolloin minun on ollut lähes mahdotonta osallistua seurakunnan elämään. Ensimmäinen oli varhaisnuoruudessani. Kotini ei ollut uskonnollinen, ja seurakunta oli minulle vieras. Sitten paras kaverini pyysi minut mukaan nuorten porukoihin. Loppu on historiaa.
Toinen vaihe oli rankin ja kesti kaksi vuotta. Olin näkyvä tyyppi kirkollisissa piireissä, pappi, puhuja, laulaja, vaikuttaja. Sitten minulle tuli avioero. Elettiin viime vuosisadan loppua, ja varsinkin pappien erot olivat harvinaisia. Tunsin makaavani puolikuoliaaksi hakattuna maassa, ja jokainen ohikulkija vielä varmuuden vuoksi potkaisi minua mahaan. Siltä minusta tuntui, osin harhaisesti. Tuomiot tulivat kristillisistä piireistä. Niinä aikoina en tohtinut astua edes tyhjään kirkkoon.
Kolmas oli, kun olin ryhtynyt yrittäjäksi. Asuin Nummelassa, työni oli Helsingissä ja eri puolilla Suomea. Uuden yrityksen alkuvuodet olivat tiukkoja. Vähäisen vapaa-aikani käytin hengähtämiseen ja läheisten kanssa olemiseen. Kirkossa kävin harvoin, jos joskus jaksoin. En oikein löytänyt paikkaa silloiselle keski-ikäiselle kiireiselle yrittäjälle.
Nyt ymmärrän, että osittain kynnykseni olivat kuvitelmia. pääni sisäisiä. Jotkut taas sellaisia, että seurakunta ei kohdannut tarpeitani.
Jeesus otti vastaan kaikenlaiset ihmiset, ilman minkäänlaisia kynnyksiä. Teen työtä sen eteen, että jokainen voisi tuntea seurakunnalla olevan jotain merkityksellistä juuri häntä varten.
Pallo on seurakunnalla. Mutta myös meillä jokaisella, uskovalla ja epäilijällä. Käy äänestämässä. Rohkeasti.
Kirjoittaja on pappi ja yrittäjä, joka välillä tuntee itsensä oudoksi linnuksi.
Voit käydä keskustelua kirjoituksesta ryhmämme Facebook-sivulla www.facebook.com/rohkeastihuomiseen.