ehdokasnumero: 3
Varhaisimmat muistoni lähetystyöstä ovat yli neljännesvuosisadan takaa. Olin ehkä kuusivuotias, kun askartelimme äitini kanssa käpytonttuja seurakunnan joulumyyjäisiin. Tuotot menivät seurakunnan nimikkolähettiperheen hyväksi. Muistan monet lähettien seurakuntavierailut, joissa he näyttivät diakuvia työalueiltaan ja kertoivat tarinoita aivan erilaisista ympäristöistä. Muistan hengellisiltä kesäjuhlilta sen, kuinka lähetystyöntekijät siunattiin työhönsä “palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla”.
Lähetystyö oli jo tuolloin ja on edelleen hyvin monimuotoista. Se on kokonaisvaltaista toimintaa, joka tähtää useilla alueilla ihmisten elinolojen parantamiseen. Se on niin perinteistä seurakuntatyötä kuin käytännön auttamistyötä. Se on ihmisten rinnalla kulkemista kristittynä siellä, missä avoin kristillinen toiminta on mahdotonta. Lähetys on kirkon keskeinen tehtävä, onhan tehtävänanto peräisin itse Jeesukselta: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
Muutamassa kymmenessä vuodessa lähetystyön tekemisen tavat ovat myös muuttuneet. Teknologia mahdollistaa sen, että lähetin ei tarvitse välttämättä työskennellä paikallisella työalueella. Ulkomailla työskenteleviin lähettien ja kotimaan lähettäjien välinen yhteydenpito on huomattavan paljon helpompaa kuin aiemmin. Lähetyskentätkin ovat muuttuneet. Esimerkiksi Euroopassa tehdään useassa maassa työtä pakolaisten parissa. Lähetystyön merkitys ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Alkuperäinen tehtävänanto: “Menkää ja tehkää” on edelleen voimassa.
Tehtävänanto koskee meitäkin, siis juuri meitä, jotka elämme ja toimimme nyt omalla paikallamme. Maailma on kokonaisuus, jossa suomalaisten valinnat vaikuttavat kaikkeen muuhun ja päinvastoin. Globaaleihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, on reagoitava kaikkialla. Me voimme omilla valinnoillamme olla mukana hidastamassa sitä kehitystä, jossa osa maapalloa muuttuisi elinkelvottomaksi. Toiminnan aika on tänään: “Menkää ja tehkää.” Seurakuntana ja kirkkona meidän on myös paikallisesti ymmärrettävä vastuullinen toiminta ympäristön hyväksi osana tehtävänantoa. Samoin se, että otamme vieraanvaraisesti vastaan Suomeen mahdollisesti saapuvat pakolaiset.
Vaikeiden globaalien kysymysten, ilmastonmuutoksen, luontokadon, kasvavien tuloerojen ja eriarvoisuuden maailmassa on vaara lamaantua ja kyynistyä. Silloin on hyvä kuunnella Mestarimme tehtävänanto loppuun asti. Se päättyy lupaukseen: “Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Kirkon sanoma on ennen kaikkea toivon sanoma. Se kuuluu kaikille, kaikkialla ja kaikkina aikoina. Sen varassa voimme katsoa kaiken epävarmuuden keskelläkin rohkeasti huomiseen.
Kirjoittaja on perheenäiti ja pyhäkoulunohjaaja, joka on ottanut käskyn mennä ja tehdä vakavasti.
Voit käydä keskustelua kirjoituksesta ryhmämme Facebook-sivulla www.facebook.com/rohkeastihuomiseen.